Sibeliusten puutarhassa
Kuvitteellinen kesämatka 1900-luvun Ainolan puutarhaan kirjaston kokoelmien avulla.
Kesän kunniaksi teemme kirjaston aineistojen avulla matkan Ainolan puutarhaan Jean Sibeliuksen musiikin säestämänä. Ainola on paikka, jonne Jean (1865-1957) ja hänen vaimonsa Aino Sibelius (1871-1969) perheineen muuttivat syksyllä 1904, ja jossa he elivät elämänsä ehtooseen. Järvenpäässä sijaitsevan huvilan puutarha tarjosi Sibeliuksen perheelle sadon ja ruoan. Aino Sibeliukselle puutarha tarjosi myös oman tilan työskennellä, olla ja ajatella. Puutarhan kuvauksessa on käytetty lähteenä erityisesti Julia Donnerin tutkimuksia ja kuvauksia, joihin viitteet löytyvät artikkelista myöhemmin. Virtuaalimatkalla on käytetty myös mielikuvitusta.
Teosten yhteydessä olevat linkit johtavat Taideyliopiston kirjaston aineistoihin Arsca-hakupalvelussa. Kuten syksyn satokin kypsyy sadonkorjuun aikaan, aineistot ovat lainattavissa kirjaston auetessa elokuussa.
Ainolan puut
Ainolan puutarhaan astuessa huomaamme siellä ensimmäisenä tonttia reunustavat puut. Omenapuissa on jo heinäkuussa omenan alkuja ja kevyt tuulenvire soittaa koivun lehtiä.
Puutarhan ympärille on kasvatettu kuusiaita. Tuossa on se yksinäinen honka. Luonto ja sen värit, tuoksut, muodot ja äänet tarjosivat Jean Sibeliuksen luovuudelle inspiraation, ja myös metsät puineen olivat hänelle tärkeitä paikkoja. Pianolle sävelletyssä puusarjassa, Opus 75:ssä, on viisi osaa, joista jokainen kertoo omansa puun tarinan.
Sibelius – Viisi kappaletta pianolle op.75 (Puusarja)
- När rönnen blommar (Kun pihlaja kukkii)
- Den ensamma furan (Yksinäinen honka)
- Aspen (Haapa)
- Björken (Koivu)
- Granen (Kuusi)
Ainolan kukat
Sibeliuksen säveltäessä, ei asuintalossa saanut juuri pitää ääntä. Puutarha tarjosikin Ainolle oman paikan olla. Et voi kävellä puutarhan ohitse huomaamatta lukuisia kukkia ”jokaisella mahdollisella pläntillä”, kuten yhdelle tyttäristään, Eva Sibeliukselle, omistetussa kirjeessään Aino kirjoitti. Kyrölän tilasta lohkotulla, Kielomäeksi nimitetyllä rinteellä kasvoivat kielot ja valkovuokot. Väriloistoa lisäsi Ainon istuttamat koristekasvit, hevosen muotoinen kukkapenkki ruusuineen, orvokit, oranssi krassi kasvimaan reunoilla ja monet muut. Jean poimi kukkasarjaansa op. 85 puutarhasta kaunokaisen (1. Bellis), neilikan (2. Ouillet), kurjenmiekan (3. Iris), akileijan (4. Acquilleja) ja kellokukan (5. Campanula): Cinq morceaux op. 85 (Kukkasarja).
Aino suunnitteli kukkatarhan niin, että väreistä sai nauttia keväästä syksyyn. Jean sävelsi vuonna 1917 kuusi pianosäestyksellistä yksinlaulua Johan Ludwig Runebergin ja Frans Franzenin teksteihin. Näissä teoksissa on puutarhan vuodenkiertokin läsnä. Opuksen 88 kukkalauluissa kukkivat muun muassa kevään ensimmäiset vuokot ja kesän ruusut. Kuudennessa osassa käydään läpi kukan kohtalo ennen talvea. Nämä laulut ovat sävelletty sopraano Ida Ekmanille: Kuusi laulua op.88.
Ida Ekmanin laulamana löytyy kokoelmista myös varhainen autenttinen äänite Sibeliuksen puutarhan tummista ruusuista Svarta Rosor op.36/1 ensimmäisiltä Sibelius-levytyksiltä. Teosta kuullan samalla äänitteellä myös muiden esittämänä.
Ainolan hyötytarha ja maisemat
Koristekasvien lisäksi näemme paljon hyötykasveja. Pikkuhiljaa Aino rakensi ja laajensi puutarhaansa, lopulta mahdollistaen puutarhan tuotteiden osalta omavaraisuutta. Vaikka säveltäjä ei nimennyt musiikkiaan herneiden, papujen, porkkanoiden tai perunoiden mukaan, lopulta sadan metrin mittaiseksi kasvaneen hyötytarhan merkitys ei ollut sen vähäisempi kuin koristekasvien. Ainon hyötypuutarha tarjosi perheelle arjen perustan ja mahdollisuuden, ettei sävellystyötä tarvinnut tehdä tyhjin vatsoin. Marjapensaat, hedelmäpuut, kasvihuoneen tomaatit kukoistivat omilla väreillään ja kuvastivat Ainon roolia arjen ankkurina.
Kun katsomme puutarhan maisemia, voimme kuvitella miltä se näytti Sibeliusten elinaikana. Tuusulanjärvelle näki 1900-luvun alussa esteittä, ja Temppeliksi nimeltyltä paikaltaan Sibeliukset näkivät myös peltomaisemaa kolmeen eri suuntaan. Katse saattoi siintää kauaskin horisonttiin. Mitkähän mahtoivat olla juuri ne maisemat Five Esquisses op.114 maisemakuvauksissa?
Lähestyessämme taas pääporttia, alkaa vettä hieman tihkuttaa. Heinäkuun kauniissa kesäpäivässä pieni sadekuuro ei haittaa, ja virtuaalimatkalla kastumisvaara on pieni. Sibeliuksen ensimmäinen säilynyt sävellys vuodelta 1875 sulkee kuitenkin ympyrän, sillä valon ja hoidon lisäksi Ainolankaan puutarha ei kukoista ilman Vesipisaroita.
Lisätietoa ja aineistoja
Suljemme puutarhan portit tältä päivältä, mutta lisätietoa kysymyksiin ja sävellysten inspiraationa toimivista maisemista voi etsiä vaikkapa Sibeliusten elämäkerroista, joita kirjaston kokoelmissa on runsaasti. Esimerkiksi Riitta Konttisen kirja Aino Sibelius (2019) on tänä vuonna luetuimpien Sibelius-kirjojen joukossa. Lapsille ja musiikkikasvattajille kuvakirja Soiva Metsä (2015) äänilevyineen toimii oppaana Jean Sibeliuksen lapsuuteen ja elämään. Vanhoja kuvia Ainolasta on mahdollista selata Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteisessä Finna-palvelussa.
Voit tutustua lisää Ainolan puutarhaan Julia Donnerin teoksessa ”Oi terve tarhurineito…”: Aino Sibeliuksen puutarha (2006), joka on kuvaus miltä puutarha näytti ja merkitsi aikoinaan. Puutarhan osalta se toimi myös tämän virtuaalimatkan pääasiallisena taustoittajana. Myös kirjasta Ainola (SKS, 2004) löytyy lisätietoa. Paikan päällä Järvenpäässä on mahdollista osallistua opastetuille puutarhakierroksille ja käydä katsomassa, miltä Ainolan puutarha oikeasti näyttää tänään.
Miten etsin lisätietoa kirjaston kokoelmista?
Esitellyt aineistot olivat vain hyvin pieni osa kirjaston Sibelius-aineistoa. Löydät runsaasti äänitteitä, kirjoja, nuotteja ja partituureja kokoelmistamme. Pääset myös hyvään alkuun kirjoittamalla Finna-hakupalveluumme Arscaan hakusanaksi Jean Sibelius, Aino Sibelius tai Ainola, ja valitsemalla ruudun oikeasta laidasta rajauksia millaista aineistoa tai millä kielellä aineistoa etsit. Tarjoamme myös mielellämme apua tiedonhakuun. Tervetuloa taas syksyllä kirjastoon!
Kuvat ja teksti: Milja Vanhanen